Linnan juhlat ovat ahtaammat, sekasortoisemmat ja hauskemmat kuin televisiossa – Seurasimme Niinistön viimeisiä juhlia
Sauli Niinistön ja Jenni Haukion viimeiset Linnan juhlat isäntäparin roolissa tarjosivat muodollisuuksia mutta myös tunnetta. Seurasimme iltaa kättelystä kahvitteluun, tanssista tapaamisiin.
Tohtori Jenni Haukio nappaa presidentti Sauli Niinistön frakkipaidan rinnuksesta pois jotain niin pientä, ettei parvelle näy mitä.
Vielä muutama minuutti aiemmin Linnan siivoojat imuroivat punaista mattoa ja kadetit sipsuttivat ojennusta miekat olalla.
Nyt on kadettien lisäksi ojennuksessa kaikki muukin.
Valtiosalin parvella Kaartin soittokunta tönäisee Jääkärimarssin liikkeelle. Haukio keinahtaa hillitysti edestakaisin muutaman kerran. Paino päkiöille, paino kantapäille ja takaisin. Presidentin oikea jalka naputtaa marssin tahtia.
Itsenäisyyspäivä vastaanotto Presidentinlinnassa on alkanut, viimeistä kertaa presidentti Niinistön kaudella.
Valtiosalin suuret ovet avataan. Ensimmäinen vieras astelee presidenttiparia kohti lyhyin ikämiehen askelin. Käsi ojentuu, kämmen kohtaa kämmenen ja sormet puristuvat toistensa ympärille.
Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen ei löysää otettaan aivan heti, ravistaa muutaman kerran ja jatkaa juttuaan presidentin kanssa ennen kuin ryhtyy tervehtimään Haukiota.
Mitä 92-vuotias Pelkonen presidentille sanookin, se saa tämän hymyilemään.
Ensimmäinen itsenäisyyspäivän vastaanoton vieras on kätelty, noin 1 700 jäljellä.
Monissa aiemmissa juhlissa ensimmäisenä kättään presidentille tarjosi sotaveteraani. Niinistön ensimmäisissä juhlissa vuonna 2012 ensimmäisenä tervehtimään tuli Tuomas Gerdt, viimeinen hengissä ollut Mannerheim-ristin ritari. Se oli viimeinen kerta, kun Gerdt pääsi juhliin.
Tänä vuonna sotaveteraanit ja lotat, juhlien kunniavieraat, tulevat sisään Presidentinlinnan Esplanadin puoleisesta sisäänkäynnistä, toisen vieraserän kärjessä.
Ensimmäisten kättelijöiden joukossa tervehtimään saapuu Jere Pöyhönen eli Käärijä. Käärijä vaihtaa muutaman sanan presidenttiparin kanssa. Hymyillään puolin toisin.
Kun Käärijä irtautuu kättelystä, hän jatkaa punaista mattoa suoraan kohti kuvauskoroketta. Siltä kättelyyn saapuvia vieraita ampuu sarjatulta kameroistaan 21 valokuvaajaa. Kuvaajien joukossa on myös yksi Ylen tv-kuvaaja, muut eivät saa ottaa kättelystä videokuvaa.
Juuri ennen koroketta punainen kättelymatto tekee tiukan käännöksen vasempaan ja vie vieraan ruokasaliin. Vierasvirtaa ohjataan niin, että kaikki vieraat saadaan mahdutettua Presidentinlinnan juhlatiloihin. Ahdasta tulee väistämättä. Vartalokosketusta on mahdoton välttää.
Linnan juhlien julkinen osa alkaa iltaseitsemältä ja päättyy vartin yli kymmenen. Tästä reilun kolmen tunnin sessiosta vieraiden tervehtiminen ja kättely vie noin tunnin ja 45 minuuttia, kun mukaan lasketaan presidenttiparin pitämä pieni huilitauko vieraserien välillä.
Vaikka kättelyrituaali on kovin juhlallisen tuntuinen, ehkä vähän jäykkäkin, historioitsija Laura Kolben mukaan kättelemisellä ilmaistaan tasa-arvoisuutta, ystävyyttä ja yhteisymmärrystä. Kun juhlavieras ojentaa jännittyneenä hieman hionneen kätensä presidentille ja tervehtii tätä hokemalla mieleen painamallaan fraasilla, siinä tervehtii kansalainen toista kansalaista.
Linnan väki pudottelee vieraat kuin tipat kahvinkeittimestä presidenttiparin käsittelyyn. Seremonia toimii kuin kone. Kun musiikki taukoaa, voi kuulla toistuvan: hyvää itsenäisyyspäivää, hyvää itsenäisyyspäivää…
Presidentin ilme on valahtanut vakavaksi, melkein huolestuneeksi. Hänellä on taipumus kääntää rintamasuuntaansa hieman oikealle, kohti seuraavaa kättelijää. Huomaamatta presidentti ajautuukin ensimmäisen kättelyn aikana alkuperäiseltä paikaltaan kymmenisen senttiä oikealle.
Tohtori Haukio tasapainottaa puolisoaan. Hän hymyilee tasaisen hillitysti ja kättelee kiireettömän oloisesti.
Presidentin adjutantit, Tino Savolainen ja Ville Hukkanen, pärjäävät hymyilemisessä presidentin puolisolle. Moni paikalle kutsuttu sotilas tervehtii myös adjutantteja, enemmän tai vähemmän huomaamattomalla nyökkäyksellä.
Punaisen maton ja kuvaajakorokkeen välissä seisovilta kadeteilta taas edellytetään huonekalun ilmeikkyyttä. He seisovat asennossa, paljastettu miekka olalla. Kun parvelta tarkasti katsoo, näkee, että kadettirivistö huojuu tuskin havaittavasti, kuin ruohikko, kun on melkein tyyntä muttei kuitenkaan aivan. Pienenpieni painonsiirto tekee seisomatyöstä siedettävämpää.
Välillä presidentin vakava naamio sulaa. Veteraanikansanedustaja Ben Zyskowicz lohkaisee selvästi jotain hauskaa, Niinistö naurahtaa.
Zyskowicz voi hyvin olla kokenein Linnan juhlien kävijä, sillä hän oli Linnassa juhlimassa mukana jo 1979, Urho Kekkosen aikaan. Seuraavasta presidentistä tulee Zyskowiczin kuudes juhlaemäntä tai -isäntä.
Myös meppi Nils Torvalds irrottaa hymynpoikasen presidentistä, Helsingin pormestari Juhana Vartiainen taas saa presidentiltä pienen toverillisen läppäisyn olkapäälleen.
Tympeät tytöt -sarjakuvan tekijän, kuvataitelija Riina Tanskasen puoliso Samu Kuoppa aiheuttaa parvella pienen kohahduksen. Kuopan tumman puvun kruunaa läpikuultava tumma hame.
(Jos muuten mietitte, kommentoidaanko juhlien pukuja myös Linnassa, niin kyllä, todellakin.)
Parvelle näkyy, miten Niinistö osoittaa Kuopan jalkoja ja sanoo jotain hieman hymyillen. Kommentoiko presidentti rohkeaa asuvalintaa? Sattumalta Kuoppa tulee pian vastaan tungoksessa ja kertoo.
– Presidentti huomautti, että seisoin kumppanini laahuksen päällä.
Loppumaton kättelyjono on loppumassa. Niinistö–Haukio-presidenttiparin viimeisten Linnan juhlien viimeiseksi Mariankadun sisäänkäynnistä saapuneeksi vieraaksi jää kansanedustaja Helena Marttilan puoliso Sampsa.
Niinistö ojentaa kätensä vielä kerran, tällä kertaa puolisolleen. Haukio nauraa niin, että se kuuluu Valtiosalin parvelle saakka.
Valtiosalissa alkaa lavasteiden vaihto. Kuvaajat komennetaan korokkeeltaan pois. Samalla joku henkilökunnasta on jo ehtinyt atriumin ovelle ja surauttaa akkuporakoneella irti punaisen maton pidikkeet. Matot pyöritetään rullalle minuutissa.
Koroke on saatu tyhjäksi kuvaajista. Viisi miestä ryhtyy purkamaan sitä saman tien. Muutamassa minuutissa näyttämö on viritetty sopivaksi toisen vieraserän saapumiseen Esplanadin puolen ovista.
Näyttämöstä ja lavasteistakin itsenäisyyspäivän vastaanotossa on kyse. Se on paitsi pukujuhla, myös mediatapahtuma.
Kun säännölliset suorat lähetykset Linnasta alkoivat 1980-luvulta, juhlista tuli kansakunnan jaettu hetki. Nykyään lähetys Presidentinlinnasta on vuoden odotetuimpia ja katsotuimpia ohjelmia. Sitä katsoo yleensä ainakin pari miljoonaa suomalaista.
Tietenkin moni juhliin kutsutuistakin ikuistaa puhelimellaan itsensä ja puolisonsa – ja mielellään samalla jonkun itseään tunnetumman ihmisen – selfieen, jonka voi jakaa muiden kommentoitavaksi somessa.
Käärijän luona on koko illan ajan joku pyytämässä häntä haastatteluun tai edes kuvaan itsensä kanssa.
On selvää, että suuri osa vieraista muistaa, että kyseessä on myös mediatapahtuma. Se näkyy myös siinä, että kättelyn jälkeen kuvaajia kohti kuljetaan harkitun hitaasti. Pari kertaa käy niinkin, että joku seisahtaa hetkeksi poseeraamaan, mikä kirvoittaa jokusen tuhahduksen salin parvelta.
Palataanpa asiaan. Jääkärimarssi soi taas. Toisen kättelyn aluksi rollaattorinsa punaiselle matolle työntää 100-vuotias sotaveteraani, muoniolainen Aarno Muotka. Niinistö ottaa kätellessään pienen askelen ja kumartuu hieman Muotkan puoleen. Sen pidempää juttuhetkeä ei synny.
Muotka jatkaa hitaasti halki Valtiosalin lattian kohti toista oviaukkoa. Saattaja seuraa, airut opastaa.
Jotain tunteita nostattavaa tässä on. Veteraaneja on mukana enää kourallinen, ja joukko vaikuttaa kovin hauraalta. Jokaisella on tukenaan rollaattori tai keppi, lukuun ottamatta joukon viimeisenä kulkevaa 98-vuotiasta Alvar Lithéniä. Heti kättelyn jälkeen veteraanit ja lotat ohjataan syvemmälle Linnan syövereihin, Keltaiseen saliin.
Muuten toinen kättely on virallisempi – joku, kenties monikin, voisi sanoa tylsempi – osuus tervehtimisseremoniaa. Tulee piispoja, akateemikkoja, diplomaatteja, ministereitä.
Jenni Haukion hymy on ennallaan, Niinistö ei enää ryhdy sananvaihtoon.
Entinen pääministeri Sanna Marin saa presidenttiparilta standarditervehdyksen, niin näyttää saavan myös nykyinen pääministeri Petteri Orpokin.
Arvovieraat rivitetään tervehtimisen jälkeen Valtiosalin toiseen laitaan, josta tila alkaa vähitellen täyttyä. Käytännön vierastetriksestä huolehtii neljä airuetta, jotka sukkuloivat salin lattialla edestakaisin.
Viimeisenä kättelyyn saapuu presidentti Tarja Halonen puolisonsa Pentti Arajärven kanssa. Kätellään, jutellaan. Mennään Niinistön ohjauksella keskelle lattiaa, jossa kuvaajat saavat ikuistaa presidentit puolisoineen.
Jonkun jutun Niinistö kertoo, joka saa muut nauramaan, Arajärven kaikkein makeimmin.
Kaikesta tasavaltalaisesta kättelystä huolimatta tässä Niinistö on ainoan aidosti vertaisensa kanssa, toisen presidentin.
Ehkä vielä enemmän välittömyyttä tilanteeseen tuo se, että nyt kättelyseremonia on Niinistöltä ohi, lopullisesti. Ensi vuonna hän on Linnassa samassa roolissa kuin Halonen nyt.
Kun Niinistöltä kysyttiin ennen juhlien lähetystä, mitä hän tuntee näin viimeisten Linnan juhliensa alla, hän vastasi: ”Haikeutta ja helpotusta.”
Linnan juhlat pysyvät vuodesta toiseen melko samanlaisina, mutta Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat aloittaneet yhden uuden perinteen. Kättelyn jälkeen presidenttipari istuu veteraanien ja lottien seuraan Keltaiseen saliin kahvittelemaan.
Mauno Koiviston aikana veteraaneja alettiin kutsua Linnaan nimenomaan sotaveteraaneina. Martti Ahtisaaren ajasta lähtien mukaan pyydettiin kaikki Mannerheim-ristin ritarit. Ja nyt viimeiset veteraanit ja lotat istuvat salissa kunniavieraina.
Ensimmäisenä presidenttiä kätellyt Aarno Muotka kertoo, miten haavoittui tarkka-ampujan luodista niskaan.
– Meni tästä läpi ja täältä ulos.
Niinistö kysyy, vieläkö haavoittuminen vaivaa, mutta kuulemma ei. Muotka vielä arvelee, että sotareissu oli kuitenkin hyvä reissu, tuloksen puolesta ainakin. Veteraani kuitenkin myöntää olevansa huolissaan nykyisestä maailmantilanteesta.
– Kyllä me tästä selviämme. Te selvisitte siitä, niin nämä ovat pikku juttuja. Sittenkin, presidentti lupaa.
Presidenttiparin viimeisessä itsenäisyysjuhlassa on jäljellä vielä viimeinen virallinen osuus ja velvollisuus – tanssiaisten käynnistäminen. Vaikka Presidentinlinnan tungosta on kuvattu vuosien varrella moneen otteeseen, se on koettava, jotta sen uskoo.
Kaikkiin oviaukkoihin muodostuu tukoksia, kun paikasta toiseen luovivat vieraat tapaavat ystäviään ja pysähtyvät juttelemaan. Keskustelunpulina kattaa joka paikan, meteliä riittää. Laahuksille tallaa tahtomattaan jokainen.
Valtiosalin lattiakin on täynnä. Toiseen päätyyn jätetään presidenttiparin tanssille pieni tila, jonka laidoilla kuvaajat nyt päivystävät.
Kolmas adjutantti, Anna Eronen, saapuu tarkistamaan tilanteen eikä ole tyytyväinen. Lisää tilaa. Ja niin tiivistetään, edelleen.
Kamerat alkavat rasahdella sarjatultaan. Presidenttipari tulee vauhdilla paikalle loput adjutantit peräaallossaan. Kaartin soittokunta aloittaa Oskar Merikannon Valse lenten. Presidenttiparin kanssa tanssiin lähtevät adjutantit partnereineen.
Muutama pyörähdys, muutama kymmenen sekuntia ja Sauli Niinistö alkaa kutsua pienellä kädenliikkeellä muita mukaan.
Pieni tyhjä tila presidenttiparin ympärillä täyttyy niin, että melkein odottaa kuulevansa humahduksen. Lattia on saman tien täynnä väkeä, joka pyörähtelee sen minkä sellaisessa tungoksessa mahtuu.
Presidenttipari katoaa näkyvistä.
Juhlien muodollinen järjestys on murtunut viimeistään nyt, kun kello lähestyy kymmentä. Linnan huoneita on avattu vieraille, mutta tungos on edelleen sellainen, että julkisuuden henkilöihin ja kärkipoliitikkoihin törmää jatkuvasti. Varoa saa, ettei kirjaimellisesti.
Siinä seisoo keskustelemassa Finlandia-voittaja Iida Rauma. Tuossa ruokaa noutaa näyttelijä Hannu-Pekka Björkman. Yläkerran salongissa Tarja Halonen korostaa sanomaansa koputtamalla kävelysauvalla lattiaa.
Portaikosta pölähtää ylös Matti Vanhanen ja pälyilee ympärilleen. Käärijän seuraan boolijonossa on iskeytynyt tällä kertaa kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammallahti.
Televisiossa Linnan juhlista tulee kuva hallittuna ja arvokkaana tapahtumana. Todellisuus on paljon ahtaampi, sekasortoisempi ja pienempi. Samalla hauskempi ja rennompi.
Kuulemma myös presidenttipari kiertelee loppuillasta ahkerasti vieraiden parissa. Tunnelma voisi silloin kai olla jäykkäkin. Muttei ole.
Kun tämän vuoden Kaartin kombon solisti, Ilta, ryhtyy laulamaan J. Karjalaisen Ihanaa iltaa, Valtiosalin parketilla mahtuu jo pyörähtelemään paremmin. Tuossa tanssii puolustusministeri Antti Häkkänen, tuossa Sebastian Tynkkynen puolisonsa Alan da Silvan kanssa ja siinä vielä presidenttiehdokas Harry Harkimo tuoreen puolisonsa Jasmine Pajarin kanssa.
Melkein kaikki juttelevat keskenään, pulina kuuluu parvelle saakka. Aika moni näyttää laulavan mukana.
Oi mikä ihana ilta. Voi tapahtua mitä vaan.
